Ritz 1955 - 1979

Puutarhakatu 8

 

Alvar Aallon suunnittelemassa Lounais-Suomen maalaistentalossa toimi Turun Kaupunginteatteri aina vuoteen 1954, jolloin teatteritila tuhoutui tulipalossa. Kaupunginteatteria ei tiloihin enää kunnostettu, vaan tilan vuokrasi itselleen Suomi-Filmi Oy, joka korjautti ja muutti entiset teatteritilat elokuvateatteriksi arkkitehti Lauri Sipilän piirustusten mukaan. Tässä vaiheessa rakennettiin mm. Puutarhakadulle, sisäänkäynnin yläpuolelle loistelias vino lippa, jossa loistivat hienot kaunokirjaimiset neonvalot ”Ritz”. Elokuvateatterin lopettamisen jälkeen lippa palveli vielä melko päivälleen 25 vuotta tiloissa toimineiden ravintoloiden käytössä, kunnes vuonna 2004 talossa tapahtuneen peruskorjauksen aikana lippa purettiin pois.

Ritz avattiin 22.4.1955 Walt Disneyn elokuvalla ”Erämaa elää”, ja se oli keskikaupungin uusin elokuvateatteri 19 vuoteen. Tekniikka oli silloin viimeistä huutoa, mm. CinemaScope –laajakangas oli alusta alkaen varusteena, samoin kuin magneettinen stereoäänikin. Lehtitietojen mukaan konehuoneeseen kaavailtiin vielä myöhemmin lisättäväksi kolmas projektori, mutta tällainen lisäys ei koskaan toteutunut. Niin ikään lehdessä ylistettiin Ritzin laajakankaan olevan 12,5m leveä. Istumapaikkoja oli 624, ja se oli avautuessaan Turun suurin elokuvateatteri.

Kaupunginteatterin jäljiltä Ritziin jäivät hienot aulatilat, jossa oli kahden myyjän lipunmyyntitiski, ja vielä erikseen yhden myyjän makeismyymälä. Teatterin aikainen oli myös portaikko, jota pitkin noustiin ylälämpiöön josta taasen haarauduttiin joko vasemmalta tai oikealta puolelta toisessa kerroksessa olevaan saliin. Salissa oli jyrkkä porrastettu katsomo, ja näkyvyys valkokankaalle oli hyvä kaikkialta.

Ritz oli alkuaikoina ehdoton ykkösteatteri Turussa, mutta 50 –luvun lopulla avautuneet muut uudet suurteatterit tasoittivat tilannetta. Alkuvuosina Ritzin ohjelmistossa oli paljon myös kotimaisia elokuvia suurten ulkomaisten ensi-iltojen lisäksi. Myös alkuaikoina lauantain yö-näytännöt ja sunnuntain lastennäytännöt kuuluivat kuvioon. Lastenelokuvia nähtiin Ritzissä loppuun asti aika paljon, sillä Disneyn Suomen edustus oli aikanaan monia vuosia Suomi-Filmillä.

70 –luvun puolenvälin kahta puolen Suomi-Filmi kunnosti toisen turkulaisteatterinsa, Kino-Palatsin mm. rakentaen sen kylkiin kaksi pienkatsomoa. Samoihin aikoihin Turkuun avattiin muitakin uusia teattereita, joten suuren Ritzin tarina alkoi lähestyä loppuaan. Syinä lopettamispäätökseen olivat varmasti lisäksi mm. teatteritilan kallis vuokra, hieman syrjäinen sijainti Puutarhakadulla, sekä se että teatteri oli käytössä jo hieman nuhjaantunut josta johtuen remontti olisi ollut pakollinen. Loppuvuonna 1979 Suomi-Filmi päätti keskittää Turun toimintansa ainoastaan Kino-Palatsin kolmeen saliin, ja niinpä Ritz suljettiin 28.10.1979, vain 24 toimintavuoden jälkeen, katastrofielokuvan ”Tulva” jäädessä viimeiseksi elokuvaksi.

Ritzin jälkeen tiloihin sisustettiin ravintola Maritza, jonka jälkeen tiloissa on toiminut muitakin ravintoloita, mm. yökerho Timeout ja tanssiravintola Feenix. Vuonna 2004 koko Maalaistentalo saneerattiin, ja siihen tehtiin mm. kovan rahan asuntoja..
 

 

Omia muistoja

Omat muistikuvani Ritzistä ovat hieman huteria, koska olin vasta 9 –vuotias kun teatteri jo lopetettiin. Mutta isäni oli siellä jonkin aikaa, muistaakseni vuonna 1977 tai 1978, koneenhoitajana. Sen muistan, että henkilökunta sai ostaa Ritzin makeismyymälästä Pommacia hintaan 90 penniä/pullo. Lipunmyyjänä Ritzissä toimi pääsääntöisesti Signe Battilana, hänet muistan herttaisena tätinä joka kehui minua. Makeismyyjää en muista nimeltä, mutta sen muistan että joku nuori pirkko se oli, asusteenaan tummanruskeat vyötäisiltä kireät housut joissa oli kamalan leveät lahkeet. Vahtimestareista muistan hämärästi Elorannan ja Pasi Suomen, mutta vakseihin ei tullut enempiä tuttavuuksia hierottua. Mutta nämä Suomi-Filmin vahtimestarit olivat varsinaisia mestareita mainostaulujen sommittelussa: Ritzissäkin oli hienosti asetettu julisteita, valokuvia, filminpätkiä, ym. rekvisiittaa mainoskaappeihin. Ja mikä valokuvassakin näkyy, suuren ensi-illan aikana (Viimeinen Savotta, 1977) olivat tervapadat ja puupinot koristamassa sisäänkäyntiä.

Ritzin konehuoneeseen meno oli aika hankalaa. Sisäpihalta mentiin rappukäytävään, josta hissillä kolmanteen kerrokseen ravintola Itämeren keittiön luokse. Sitten vielä puoli kerrosta ylöspäin ja tuuletusparvekkeelle, josta taas toisesta ovesta sisään. Vanhojen säännösten mukainen käynti ulkokautta oli siis saatu tällaisella parvekekoukkauksella toteutettua. Kun taas oli päästy ovesta sisään, laskeuduttiin portaita puoli kerrosta alaspäin: ensin kaarruttiin vasemmalle ja sen jälkeen suoraan.

Ritzissä oli aika tilava konehuone ja siellä massiivisen kokoiset italialaiset Microtecnican koneet. Ritzin tekniikka oli loppuun asti samanlainen kuin alusta alkaen: ajo 600m keloilta ja valolähteenä hiilikaarilamput. Konehuoneessa oli myös oma vessa, muistan että siellä oli ylähuuhtelusäiliöllä varustettu pytty.

Jotenkin konehuoneesta ollessa sekä aulassakin käydessä jäi jo pieneen muistiin sellainen käsitys, että Ritz oli teatterina aika nuhjuisessa kunnossa näinä viimeisinä elinvuosinaan. Salissa muistaakseni kävimme isän kanssa vain kerran, ainakin siltä tuntuu nyt kun jälkeenpäin katsoo sieltä otettuja valokuvia.

Mutta yhtäkaikki, Ritz oli Kino-Palatsin sekä Paimion Kinon ohella yksi niistä kolmesta elokuvateatterista, joissa meikäläinen sai kiinnostuksen kipinän elokuva-alaan, ja vieläkin muistan, että jo pienenä tuntui jotenkin, että Ritz oli kuitenkin näistä teattereista se kaikkein mahtavin.

 

Kuvia

 

Ritzin upea sisäänkäynti vuonna 1977, jolloin ensi-illassa "Viimeinen savotta".  PR Entinen Ritzin sisäänkäynti vuonna 2005.   JM

 

Kadulta pääsi suoraan Ritzin avaraan aulaan.  PR Entinen Ritzin sisäänkäynti toisesta suunnasta vuonna 2005. Mainoskaappi on yhä paikallaan.  JM

Ritzin sali valkokankaalle päin 1960 -luvun lopulla kuvattuna.  PR Ritzin valtava sali taaksepäin kuvattuna 1960 -luvun lopulla.  PR

Ritzissä oli loppuun asti erillinen makeismyyntitiski. 1960 -luvun lopulla myyjänä Soile Heikniemi. PR Ritzin henkilökuntaa 1960 -luvun lopulla: Istumassa lipunmyyjä Signe Battilana, taustalla seisomassa vahtimestarit Pasi Suomi (vas.) ja Turkka Vikama (oik.).   PR

Pasi Raivosen albumista teksteineen päivineen. Ritzin ala-aulasta noustiin leveät portaat yläaulaan.   PR Suomi-Filmin vahtimestarit eivät säästelleet taitojaan ja vaivojaan tehdessään Ritziin hienoja mainostauluja ja -asetelmia.   PR

Italialaiset Microtechnican projektorit Ritzin konehuoneessa.   PR Marraskuu 1979: viimeiset elokuvat Ritzissä on katsottu ja istuinten purkaminen on käynnissä.  TS

Ritzin ala-aulaa Kinolehden kuvassa 1970 -luvun lopulla: Vasemmalla lippukassa, oikealla makeismyyntipiste.   KL

 

 

Ilmoituksia

1956 1962

1964 1966

1972 1978

 

Projektorit

KINO-RITZ (1955-1979)

Kone (valmistenro) Mistä tullut Teatterissa Mihin mennyt
       
Micron XI D (101) uutena 1955-1979 Elysee, H:ki
(nykyään elävän kuvan museossa)
Micron XI D (102) uutena 1955-1979 ?
       

Microtechnicat olivat Ritzin omistajan, Suomi-Filmin omaa maahantuontia. Nro 101 palveli myöhemmin Helsingin Elyseessä ja on nyttemmin museoitu. Nro 102:n vaiheista ei tietoa.

 

Omistajat

1955-1979         Suomi-Filmi Oy

 

© 2005 Jari Mäkilä
Kaikki oikeudet pidätetään.