Kinola 1927 - 1979
Formia 1979 - 2000

Kauppiaskatu 11

 

Elokuvateatteri Kinola avattiin joulukuussa 1927 vastavalmistuneessa Maamiesten Kauppa Oy:n talossa Yliopiston- ja Kauppiaskatujen kulmassa. Klassismia edustavan elokuvateatterin arkkitehtinä oli Väinö Toivio. Käynti teatteriin oli Kauppiaskadun puolelta siten että samasta ”kongista” mentiin sekä elokuvateatteriin että talon E –portaaseen. Alkuvaiheessa Kinolan sisäänkäynti oli melko vaatimaton, yhden kerroksen korkuinen ilman katosta, mutta ehkä 1930 –luvulla sisäänkäyntiä muutettiin kahden kerroksen korkuiseksi ja sen yläpuolelle tehtiin katos. Tällaisena Kinolan / Formian sisäänkäynti säilyikin sitten loppuun asti.

Kinolan perustava yhtiö oli Oy Turun Kino, jonka takaa löytyi helsinkiläinen elokuva-alan henkilö Juho Rannikko ja hänen poikansa Yrjö ja Onni. Heidän omistuksessaan Kinola oli aina vuoteen 1966, jolloin se myytiin Oy Kinostolle.

Kinolaan tuli aluksi 500 istumapaikkaa. Parveketta ei ollut, mutta erikoiset permantoaitiot kylläkin. Kun Kinosto remontoi teatteria vuonna 1966, permantoaitiot poistettiin ja paikkaluvuksi tuli isompien istuimien myötä 474. Myös teatterisalin ilme muutettiin ”nykyaikaisemmaksi” yrittämällä häivyttää vanhaa interiööriä. Seuraava korjaus tapahtui vuonna 1979, jolloin puolestaan palautettiin teatterin alkuperäinen sali näkyviin permantoaitioita lukuun ottamatta. Istuimet vaihdettiin taas, ja uusi paikkaluku oli 375, jollaisena se säilyi loppuun asti.

Teknisiä uudistuksia Kinolassa tehtiin myös ahkerasti. Kinola oli ensimmäinen turkulainen elokuvateatteri jossa oli alusta alkaen kaksi projektoria, eli esitykset olivat väliajattomia. Myös käynti konehuoneeseen ulkokautta oli alusta alkaen tehty. Alkuaikojen koneista ei ole tietoa, mutta 1930-1940 lukujen vaihteessa Kinolaan hankittiin aikansa huippukoneet, saksalaiset Ernemann VIIB:t, joita käsitteli mm. Sirkka Karhunen, ainoa naiskoneenhoitaja Turussa. Nämä VIIB:t palvelivat Kinolassa vuoteen 1955, jolloin teatteriin hankittiin taas uudet Ernemannit, nyt mallia X eli kympit sekä asennettiin myös CinemaScope –laajakangas. Uudet koneet edustivat 1950 –luvun huippua. Nämä kympit palvelivat Kinolassa vuoteen 1970 jolloin konehuoneeseen asennettiin aiemmin Helsingissä palvelleet Philips –koneet ja 70mm esitysmahdollisuus. Viimeinen koneenvaihto Formiassa tehtiin vain muutama kuukausi ennen yllättävää lopettamista, jolloin Philipsit korvattiin melkein uusilla italialaisilla Victoria –koneilla.

Formiaksi keväällä 1979 muuttunut Kinola säilyi viimeisenä vanhanajan isona elokuvateatterina Turussa. Finnkinohan oli muutosten vuosina 1980-luvun lopulla pistänyt kiinni muut isot teatterit. Myöhempinä vuosina 1990 –luvulla mm. Titanic osoitti, että isoakin salia Turussa tarvitaan, eikä loppujen lopuksi Finnkino ei olisi halunnutkaan luopua Formiasta. Pakko tuli kuitenkin vuonna 2000: Kiinteistön omistava Verdandi oli tehnyt pohjoismaisen Sandrew-Metronome –yhtiön kanssa sopimuksen Formian sisäpihalle rakennettavasta 9-salisesta uudesta elokuvateatterikeskuksesta. Aluksi Formian kaunis sali piti säilyttää kompleksin sisällä yhtenä esityssalina, mutta toisin kävi: vaikka Formian puolesta kirjoiteltiin lehdissäkin, ja suojelupäätöstäkin valmisteltiin, niin kaivurit repivät tämän Turun elokuvahistorian pitkäikäisimmän elokuvateatterin maan tasalle. Se oli todellakin sääli, mielestäni anteeksiantamaton teko.

Nykyään (2005) Kinolan / Formian salin kohdalla on KinoPalatsi –multipleksin aulaa ja sali 1.

 

Omia muistoja


Formian konehuoneeseen oli helppo mennä. Porttikongista, jossa nyt on KinoPalatsin sisäänkäynti, mentiin sisäpihalle joka oli osin nykyisen teatterikompleksin aulan kohdalla. Sisäpihalla oli ovi konehuoneeseen ja siinä soittokello jota soittamalla koneenhoitaja Unto Nurmi tai Krister Nylund tuli avaamaan oven. Formiassa oli tuolloin isot Philipsin 35/70mm koneet, joita pidin ulkoisesti tavattoman kolhoina ja rumina masiinoina, mutta nätisti ne kylläkin kävivät. Aikanaan 70mm tekstikoneina olleet pikku-Philipsit oli tuossa vaiheessa viety konehuoneesta jo pois. Esitystekniikasta muistan sen, että CinemaScope – kuva oli Formiassa mahtavan kokoinen, mutta tavalliset laajakuvat esitettiin normaalikuvan kokoisena, eli lähes neliönä. Jos elokuva oli laajakuvatekstattu, kuva oli neliö ja tekstit tavallista ylempänä, jos se oli oikea laajakuva, koneenhoitaja siirsi koneellisesti ylä- ja alamaskeja kiinnipäin. Jossain vaiheessa, olisiko ollut viimeistään koneiden vaihdon aikana, Formiaan hankittiin uudet objektiivit ja laajakuvastakin tuli rehellisen kokoinen eli vain hieman Scopea kapeampi.

Myös aulatiloissa vierailin useasti, sillä siihen aikaan aulassa oli erillinen makeiskioski, jota piti teatterinhoitajana tuolloin toiminut Hannele Bergius omaan laskuunsa. Ystävystyin Hannelen kanssa niinkin hyvin, että käväisin jopa hänen kotonaan joskus kahvilla. Joskus Hannelen äiti Impi oli tuuraamassa makeiskioskissa joten hänestäkin tuli minulle tuttu.

Elokuvissa en Formiassa käynyt pikkupoikana muistaakseni ollenkaan, vaikka siellä meni hyviä elokuvia kuten Lauantai-illan huumaa ja ET, jonka lippujonot ulottuivat teatterin ovelta Yliopistonkadulle saakka. Vasta vanhempana kävin elokuvissa siellä, kaikkien elokuvien nimiä en muistakaan. Kerran treffattiin kaverini Kuselan kanssa kaksi tyttöä ja vietiin ne Formiaan leffaan paremman puutteessa. Tyttöjen nimet muistan, mutta en elokuvaa. Titanicin kävin katsomassa Formiassa vuonna 1998, ja muistan ettei elokuva tuntunut lainkaan niin pitkältä mitä se loppujen lopuksi oli.

Mielestäni Formia oli Turun kaunein elokuvateatteri. Sehän oli avattu vuonna 1927, ja sali suorastaan huokui siististi entisöityä vanhan ajan elokuvateatterin tunnelmaa. Vanhoista puitteista huolimatta kaikki oli muuten nykyaikaista: äänet, istuimet, valkokangas, jne. Elokuvanautinto Formian ympäristössä oli sellaista, mitä yksikään muu nykyaikainen teatteri pysty tarjoamaan. Henkilökohtaisesti tunnen erittäin suurta mielipahaa, että tämä kuitenkin hyväkuntoinen vanha teatteri piti purkaa pois uuden KinoPalatsin tieltä, eikä siitä edes tehty uuteen multipleksiin esityssalia. Formia oli viimeinen vanha elokuvasali Turussa. Se olisi ansainnut tulla säilytetyksi. Ehdottomasti.

Formian muisteluihin voisin vielä lisätä, että kun isäni tapasi äitini, hän pyysi ensitreffeikseen äitiä elokuviin silloiseen Kinolaan. Jälkeenpäin isäni sanoi, ettei muista mikä elokuva se oli, mutta ”Porukkaa oli puolen salia”. Siinä sen elokuvamiehen ja elokuvateatterimiehen eron huomaa: elokuvamies on kiinnostunut elokuvasta, ohjauksesta, näyttelijöistä, taiteellisesta tasosta, jne., mutta elokuvateatterimiehelle on tärkeintä että porukkaa on salissa tarpeeksi.
 

 

Kuvia

 

Kinolan sisäänkäynti oli teatterin alkuvaiheessa näin vaatimaton ja matala, kunnes myöhemmin syvennystä korotettiin ja tehtiin sen päälle näyttävä lippa.   SEA   Kinolan henkilökuntaa vuonna 1935. JN
     

 

Kinolan edusta vuonna 1953, jolloin teatterissa esitettiin elokuvaa Kuningatar Elisabethin kruunajaisista. Vasemmalla olevasta porttikongista mentiin sisäpihalle ja konehuoneeseen.    TS   Kuva samasta kohtaa vuonna 2005. Kinolan lippa on yhä paikallaan. Entisestä porttikongista on nyt käynti uuteen KinoPalatsiin.  JM
     

   
Jonoa Kinolaan "vanhaan hyvään aikaan". Esityksessä Chicago palaa. VSEK    

 

Formiaksi muuttuneen Kinolan sisäänkäynti Kinolehden kuvassa 1970 -luvun lopulla...  KL   ...ja samasta kohtaa vuonna 2005.   JM
     

 

Kinolan aulaa jälkeen vuoden 1966 remontin, jossa vanhasta teatterista yritettiin tehdä "nykyaikainen" (mm. koristeellinen kattovalaisinasetelma peitettiin).   SEA   Formian aulaa 1970 - 1980 -lukujen vaiheilla.  SEA
     

 

Formian aula vuonna 2000, hetkeä ennen kun teatteri suljettiin.   JM   Formian viimeinen lippu/makeispiste vuonna 2000. Vertaa tätä kuvaa seuraavaan, uuden KinoPalatsin aulasta otettuun kuvaan.   JM
     

 

Uuden KinoPalatsin kassapiste. Kuvattu täsmälleen samalta paikkaa kuin edellinen kuva, aikaeroa 5 vuotta.   JM   Kinolan sali ja erikoiset permantoaitiot ennen laajakangaskautta, kuitenkin ilmeisesti 1950 -luvulla koska istuimet ovat uudemmat kuin alkuperäiset.  SEA
     

 

Kinolan sali jälkeen 1966 remontin, jossa poistettiin keskikäytävät ja permantoaitiot sekä yritettiin saada vanhasta salista "nykyaikainen" ajan trendin mukaan.   SEA   Formian sali vuonna 2000, hetkeä ennen kaivurien kahmaisuja. Vuoden 1978 remontissa teatterin vanhat piirteet ja värit kaivettiin uudelleen esiin.   JM
     

 

Kinolan sali eteenpäin vuoden 1966 remontin jälkeen.  SEA   Formian sali eteenpäin vuonna 2000.   JM
     

 

Kinolan sali ilmeisesti 1930 -luvulla.   TS   Kinolan uusi CinemaScope -kangas vuonna 1955. Permantoaitiot olivat vielä tuossa vaiheessa, koska niiden kulmat näkyvät kuvassa.   TS
     

 

Konehuonetta 1950 -luvun puolivälissä. Vanhat Ernemann VIIB:t (edessä) ovat saaneet seuraajakseen Ernemann X:t (takana).   TS   Uusi Ernemann X eli "kymppi" CinemaScope -levittäjineen ja magneettiäänenlukijoineen Kinolan konehuoneessa.   TS
     

 

Ernemann kymppien jälkeen Kinolaan tuotiin Helsingistä Bristolin entiset Philips 35/70mm koneet, joita tässä ihmettelemässä kirjoittaja vuonna 1984.   JM   Formian viimeiset koneet  olivat uudehkot Victoria 5:t, jotka kuitenkaan kauaa ehtineet palvella Formiassa.   JM
     

 

Formian "aula" kesällä 2000 kaivurikäsittelyn jälkeen.  JM   Formian salia puretaan kesällä 2000. Vielä yksi seinänpala muistuttaa kauniista salista, viimeisestä vanhasta turkulaisteatterista, joka toimi yli 73 vuotta. Se on mennyttä... JM

 

Ilmoituksia

 

1941   1945
     

 

1949   1953
     

 

1956   1962
     

 

1964   1966
     

 

1972   1978
     

 

1981   1983

 

Projektorit

KINOLA / FORMIA (1927-2000)

Kone (valmistenro) Mistä tullut Teatterissa Mihin mennyt
       
Ernemann VII (23989) uutena? 1939-1942 Röykän Sairaala, Vihti
       
Ernemann VIIB (71254) uutena? 1942-1955 Elysee, H:ki
Ernemann VIIB (53132) uutena? 1939-1955 Elysee, H:ki
       
Ernemann X (31348) uutena 1955-1970 Ilves, Lahti
Ernemann X (31366) uutena 1955-1970 Ilves, Lahti
       
Philips DP70 (1613) Bristol, H:ki 1970-1999 varastoitu H:kiin?
Philips DP70 (1614) Bristol, H:ki 1970-1999 varastoitu H:kiin?
Philips FP56 (33898) Bristol, H:ki 1970-1982 ?
Philips FP56 (33927) Bristol, H:ki 1970-1982 ?
       
Victoria 5 Studio, H:ki 1999-2000 Julia, T:ku
Victoria 5 Studio, H:ki 1999-2000 Julia, T:ku

Ilmeisesti on ollut tarkoitus uusia 1939 molemmat koneet VIIB:ksi, mutta näyttää siltä että toimituksissa tms. on ollut vaikeuksia esim. sodasta johtuen, joten VII ja VIIB ovat olleet parina kunnes 1942 on saatu asennettua toinen VIIB. Ernemann X:t tulivat samaan aikaan kun Kinolaan asennettiin CinemaScope -laajakangas.Philips DP70 -koneet olivat 35mm/70mm yhdistelmäkoneita, ja FP56 -koneet toimivat tekstikoneina. Kun 70mm esittämisestä luovuttiin kokonaan, Siirrettiin FP56:set parikoneiksi jonnekin toisen kaupungin elokuvateatteriin, mutta ei ole tietoa minne, ja DP70 -koneilla jatkettiin 35mm esityksiä Formiassa.

 

Omistajat

1927-1966         Oy Turun Kino / Juho Rannikko

1966-1974    Maxim-Filmi Oy (Kinoston tytäryhtiö)

1974-1986    Oy Kinosto

1986-2000    Finnkino Oy

 

© 2005 Jari Mäkilä
Kaikki oikeudet pidätetään.